Blogi

Vain tollolla ei ole yhtään ystävää työkaverina

Julkaistu: 14.2.2019

Ihminen on joukkue-eläin. Kyllä, käytin tarkoituksella sanaa joukkue lauman sijaan. Joukkuepelillä menestytään. Jokaisen onnistuneen yksilösuorituksen takana on yksilön saavutukset mahdollistanut joukkue. Yksikään oikeasti menestynyt ihminen ei ole päässyt saavutukseensa puhtaasti omaa ansiotaan.

Joukkueen menestykseen vaaditaan pelaajien keskinäistä luottamusta ja kiintymystä, joka ei synny kahdeksasta neljään -työpäivän aikana. Sama allegoria toimii menestyneessä työyhteisössä. Työkaverit ei ole ”vain” työkavereita, joukossa on paljon ystäviä.

Siksi onkin käsittämätöntä, että vielä löytyy ihmisiä, jotka eivät halua olla ystäviä yhdenkään työkaverinsa kanssa. Jos sinulla ei ole yhtään ystäväksi luokiteltavaa ihmistä työpaikallasi, näin ystävänpäivänä on korkea aika joko katsoa peiliin tai vaihtaa työpaikkaa. Kaikkien kaveri ei voi eikä pidä olla, mutta jos töissä ei ole ketään ystäväksi kelpaavaa, asia kannattaa korjata tavalla tai toisella.

Vain tollolla ei ole yhtään ystävää työkaverina

Työnantaja on työyhteisen kulttuurin synnyttäjä, ja määrittää aika pitkälle, millä tasolla työkavereiden väliset suhteet olisi toivottavaa pitää.

Olen ollut työpaikoissa, jossa oletetaan kaikkien olevan toistensa facebook-kavereita, ja yhteisiä illanistujaisia oli jopa omalle mittapuulleni hyvin paljon. Liian tiiviin ja lähes uskonnolliseen lahkoon verrattavan meiningin löytää todennäköisesti useimmiten jostain startup -tyyppisestä myyntiorganisaatiosta, johon haetaan nuoria ensimmäistä työpaikkaa etsiviä nälkäisiä tyyppejä. Olen myös ollut paikoissa, joissa pomot ovat päättäneet, että työ- ja yksityisasiat erotetaan tiukasti toisistaan. Tässä lyhyet luonnehdinnat molemmista.

Mitään aidosti luovaa innovointia ei tapahdu toimiston maanantaipalavereissa. Monesti parhaimmat ideat saadaan, tai vaikeimmat ongelmat ratkaistaan paikoissa, missä työkaverit ovat yhdessä tekemässä jotain mitä ystävät tekevät.

Lahkomeininki

Ultrasosiaalisessa työpaikassa on paljon hyviä ja paljon huonoja puolia. Hyvänä se, että parhaimmillaan työssä on mahtavaa ja työ ei tunnu työltä, huonoimmillaan esimerkiksi se, että esimiehesi seuraa myös yksityiselämääsi ja mikromanageeraa myös toimistoaikojen ulkopuolella. Työpaikkaromansseja voi syntyä, tai sitten esimiehet kieltävät ne, vaikka itse ovatkin pariutuneet kollegoidensa kanssa. Tällaisessa työpaikassa usein syntyy myös ystävyyksiä, jotka kestävät vaikka työpaikka muuttuu.

Olen ollut myös työpaikoissa, jossa työkavereiden välit pyritään pitämään mahdollisimman ammattimaisina. Esimiehet eivät ole alaistensa kavereita, ei IRL eikä somessa, ja harvat työpaikan virkistystilaisuudet ovat myös virkamiesmäisen viileitä. Tällaisessa paikassa työ ja vapaa-aika on tiukasti erotettu toisistaan, töitä ei viedä kotiin eikä kotiasioita tuoda töihin.

Virkamiesmeininki

Viileässä virkamiesmeininki takaa tasapaksun työn, siinä ei paljon huippupaikkoja tarjoilla, ei hyvässä eikä pahassa. Toisaalta, kun vapaa-aika ja työ on omissa siiloissaan, siinä myös menetetään paljon.

Jos esimiehet eivät tunne alaisiaan, heillä ei ole mahdollisuuksia auttaa tilanteissa, missä aikainen huomiointi voisi pelastaa hyvän työntekijän burn outilta, työpaikan vaihtamiselta tai avioerolta. Mutta koska asioista ei puhuta, eikä kukaan oikeasti tunne työkavereita, asiat saattavat mennä todella huonoon suuntaan ilman että kukaan aavistaa mitään. Hyvä kollega saatetaan menettää muihin paikkoihin, koska kukaan ei ole ymmärtänyt kysyä onko kaikki oikeasti hyvin.

Toisaalta, joskus tärkeä projekti vaatisi ekstrapanostusta tai kollegoiden välistä puhelinpalaveria toimistoaikojan ulkopuolella, tätä ei tapahdu jos ihmiset eivät halua tehdä asioita yhdessä. Monesti työn jäljestä näkee, onko asioita tehty hyvin yhteen hitsautuneessa ystäväporukassa vai virkamiesjengillä.

Älä ole tollo

Mitään aidosti luovaa innovointia ei tapahdu toimiston maanantaipalavereissa. Monesti parhaimmat ideat saadaan, tai vaikeimmat ongelmat ratkaistaan paikoissa, missä työkaverit ovat yhdessä tekemässä jotain mitä ystävät tekevät. Tällöin työasiat tulevat puheeksi muiden, tärkeämpien aiheiden ohella.

Mutta jos yksikään työkaveri ei ole ystäväsi, näitä tilaisuuksia ei koskaan tule. Poimimattomat hedelmät ovat pois koko työyhteisöltä, johtajia ja omistajia myöten. Kannattaa siis olla työkaverin ystävä!

Ystävyys vaatii luottamusta, ja vahvuuksien lisäksi myös heikkouksien paljastamista. Tämä riski kannattaa kuitenkin ottaa. Työkaveruus voi loppua teistä huolimatta, mutta ystävyys on ikuista!

-Jouni-

Kommentoi artikkelia