Poikamiehenä ollessani kävin kavereideni kanssa usein ravintolassa etsimässä seuraa vastakkaisesta sukupuolesta. Joskus kävi flaksi, joskus ei. Epäonnistuneet seuranhakuyritykset eivät harmittaneet, paitsi silloin jos meidät jätettiin odottamaan kun tytöt menivät ”vessaan”, eivätkä he koskaan enää palanneet tältä reissulta.
Nykyaikana tälle ilmiölle on annettu nimikin, ghostaaminen. Sitä tehdään käsittääkseni aika paljonkin virtuaalisissa treffipalveluissa. Ja ghostaamisen kohteeksi joutuneelle tämä on pahempi, pitkäaikaisempi ja traumaattisempi kokemus kuin suoraan tai edes viestillä sanottu ”ei kiinnosta”.
Moni myynti- ja palvelualan ihminen tavoittelee ihmisiä työkseen puhelimella ja sähköpostilla, ja joutuu samanlaisen ghostaamisen kohteeksi. Potentiaalinen asiakas vastaa ensimmäiseen kontaktiin, on kiinnostunut ja pyytää lisätietoja. Lisätietoja toimitetaan ja pyydetään palautetta. Mutta potentiaalinen asiakaspa ei enää vastaa. Ei vastaa puheluihin, ei vastaa sähköposteihin, ei vastaa mihinkään.
Ihanteellisessa maailmassa ihmiset eivät ghostaisi ketään liike- eikä yksityiselämässä. Mutta ei-niin-ihanteellisessa maailmassa on mielestäni perusteltua odottaa ihmisten toimivan jonkinlaisen käyttäytymiskoodiston mukaan edes työelämässä.
Älä siis ole mulkku. Sinulla on se minuutti aikaa vastata sähköpostiin, tekstiviestiin tai puhelimeen että asia ei nyt kiinnostakaan, palataan ensi vuonna tai ei palata ollenkaan. Älä haaskaa myyjän aikaa ghostaamalla häntä. Kieltävän vastauksen saatuaan myyjä kiittää sinua ja pääsee jatkamaan työtänsä muiden potentiaalisten asiakkaiden kanssa.
Rakkaudella,
